Pohjoismainen makumatka Olo-ravintolaan

Eilen oli syntymäpäiväni ja sen kunniaksi minä ja siskoni halusimme kokeilla jotain uutta. Pidämme molemmat ruoasta ja hyvin syömisestä, joten luonnollinen vaihtoehto oli varata pöytä eräästä helsinkiläisestä huippuravintolasta, nimeltään Olo. Varauksen tekeminen onnistui kätevästi ravintola Olon verkkosivujen kanssa ja meillä kävi erittäin hyvä tuuri, sillä hieman aiemmin tulleen peruutuksen vuoksi pääsimme niin sanotusti jonon ohi – muut kun eivät halunneet niin lyhyellä aikataululla varaustaan muuttaa. Tähän ravintolaan ilmeisesti todellakin tullaan matkojen takaa ja tiettyinä päivinä.

Yhden roska on toisen aarre niin kuin sanonta kuuluu ja me järjestelimme vikkelästi päivän aikataulut uusiksi, jotta olisimme kello 19 täydessä illalliskunnossa. Ratikka vei meidät Pohjoisesplanadilla sijaitsevaan Lampan taloon aikataulun mukaisesti ja astuimme sisään Olon valkoisiin tiloihin kello 18:50. Pirteä tarjoilija johdatti meidät pöytäämme, joka oli ihanasti ikkunan vieressä. Itse Olo-ravintola koostuu kolmesta tunnelmallisesta ruokasalista ja onpa siellä myös kahden hengen Chef’s Table, jonka ääressä ruokailijat voivat seurata keittiön hyörinää lähietäisyydeltä. Ehkä pääsemme tähän pöytään ensi kerralla!

Olon illallismenu aiheutti meille molemmille pientä päänvaivaa – herkullisia vaihtoehtoja oli lukuisia! Päädyimme siis maistelemaan hieman kaikkea ja tilasimme menun nimeltä ”Matka”, joka sisälsi eksoottisia annoksia, kuten punajuurta ja ruusua. Oma bravuuriannokseni poronkäristys ja mustikkapiirakka suorastaan valahti kalman kalpeaksi Olon Emmer-mannan ja savustetun poron sydämen rinnalla. Söimme vatsamme täyteen suussa sulavaa kampasimpukkaa ja paksoita eikä lohelle ja perunoille meinannut jäädä yhtään tilaa. Vatsa ulos ja vyötä löysemmälle, sillä vuoroaan odottivat vielä makeat jälkiruoat! Vaikka kuinka yritin kuulustella tarjoilijaamme, ei hän kertonut ruususuukon salaista ainesosaa. Illalliskokemus viimeisteltiin salmiakilla ja vadelmalla ja lasillisella kuohuvaa. Paljon onnea vaan -laulu kaikui salissa kuorona, kun siskoni pääsi vauhtiin.

Ilta oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja keräilimme siskoni kanssa paljon uusia resepti-ideoita, joita voimme kokeilla kotona. Kiinnitimme huomiota myös ravintolan eleganttiin sisustukseen, ja vaikka molemmat pidämme värikkäämmästä sisustuksesta, täytyy myöntää, että valkea design tuo ruokailuun lämpöä, rauhaa ja kiireettömyyttä. Pöytäkoristeilla saadaan luotua erilaisia teemoja ja oikein valittuna ne myös tuovat lautaset ja niiden annokset eri tavalla esiin. Olossa ruokailu on elämys kaikille aisteille.

Olon plussat ja miinukset

Vaikkei Oloa voi juuri kritisoida, aloitan asioista, joissa olisi hieman parantamisen varaa. Tämä koskee juuri varausjärjestelmää ja yleensä pitkiäkin odotusaikoja. Meillä kävi tuuri, mutta pidän enemmän spontaanista ulkona syömisestä, enkä halua miettiä ravintoloita päiviksi eteenpäin. Olkoonkin niin, että Olo -ravintola on suosittu ja siksi usein täyteen varattu, mutta aukioloaikoja voisi pidentää ja mahduttaa päivälle toisen kattauksen. Erityisesti Creative Kitchen palvelee vain perjantai- ja lauantai-iltaisin, kun mielestäni parempi aika olisi viikonloppuna puolenpäivän aikaan sunnuntai mukaan lukien.

Korkean hintatason voi myös laskea negatiiviseksi asiaksi, mutta ymmärrän, että ainesten laadusta ja kokkien ammattitaidosta pitää maksaa. Ruoka oli kerrassaan erinomaista, tuoretta, aseteltu kauniisti esille ja työntekijät osasivat hommansa. Ystävällinen, lämmin palvelu ja spontaanit onnittelut kruunasivat syntymäpäiväni! Suuret kiitokset Ololle, siskolleni ja tietysti myös teille, rakkaat blogini lukijat! Toivottavasti seuraavaa huippuravintolavierailua ei tarvitse odottaa ensi vuoteen asti.

webmaster / 21 mars, 2018 / Okategoriserade